lauantai 17. toukokuuta 2014

Miltä näytin samassa painossa ennen ja nyt

Olin kuluneella viikolla Radio Kuopion haastattelussa ja lyhyesti kerroin, mistä Bikini Fitneksessä on kysymys, ja miten lajissa voi päästä alkuun jos se, tai muut bodylajit kiinnostavat! Ensinnäkin kannattaa ottaa lajiliiton sivuilta selvää eri lajeista, joissa kilpaillaan. Liittojakin on siis monia erilaisia, mutta Suomessa suurin osa kisoista on IFBB:n alaisuudessa. Voit kilpailla yhdellä kisakaudella vai yhden liiton alaisuudessa. Lisätietoa IFBB:stä www.ifbb.fi. Naisillehan vaihtoehtoina Tänä vuonna taitavat olla Bikini Fitness, Body Fitness ja Women's Physique. Tuossapas se "isousjärjestyskin" on eli Bikinissä ehkä kevyempirakenteiset ja vähiten kireät, Bodyssä keski ja Phusiquessa eniten lihasta ja kirein kunto. 

Jokainen laji vaatii myös sen tietynlaisen rakenteen ja lahjakkuuden ja tätä suosittelenkin arvioitettavaksi mieluiten vaikka useammalla alan ammattilaisella, jolla on kokemusta joko kyseisten lajien tuomaroinnista tai joku, jolla on vankka kokemus kisaamisesta ja valmentamisesta (mielellään kisaajien valmentamisesta nimenomaan). 

Itse voin lämpimästi suositella Miia ja Tuomas Nyyssöstä, jotka auttoivat minua viime kesänä ennen SM-kisoja. Miia itse voitti heti ekana kisavuotenaan Suomen mestaruuden Body Fitnesissä =) He antavat kyllä rehellistä palautetta ja kertovat, onko rakenteesi sopiva johonkin lajiin ja mitä sinne pääseminen vaatisi. mm.nyyssonen@gmail.com saat yhteyttä heihin. En ole varma, onko kisavalmennuksessa juuri nyt tilaa, mutta asiahan selviää kysäisemällä. Minun yhteistyöni heidän kanssa tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa, olen erittäin tyytyväinen heidän ammattitaitoiseen valmennukseensa! Tällä hetkellä siis treenailen itsekseni, tosin paljon uusia jutskia vireillä ;)

Mutta otsikon aiheeseen. Pieni vertailu on aina paikallaan ja tässäpäs taas päivitystä nykyisestä tilanteesta. Olen painanut yhtä paljon joskus aiemminkin, sillon vaatekoko tais olla noin 40-42, nyt riippuu paljon vaatteista.. Jotkut housut tietty joutuu ottamaan aika isoina eikä se 36 kyllä ihan aina mee :D että 36-40 vaatekappaleesta riippuen. Pidän teidät ajan tasalla että miten tää ruho alkaa muotoutua kun saa enemmän treeniä. Mullahan, kuten sanottu, on ollut todellinen irtiotto salista ja oonkin vasta viime kuukauden-parin aikana päässyt hiljaksiin kiinni treenirytmiin. Ja kyllä maistuu hyvältä =) Ihanaa taas kun on se into tekemiseen! Katotaan jos syksyllä vähän alaks kevennellä ravintopuolta, tässä vaiheessa elämää oon syönynnä arviolta 2500-3000 kcal päivässä.

Tässä minä muutama vuosi sitten, paino 74 kg


 Panu on niiiiin pieni ja söpöinen <3 <3 Minun poskissa sen sijaan on varmaan kilo per puoli :D


Tässä minä eilen ja tänään. Paino 74 kg 






 Naama on vähän muuttunut =) Silmänalusten kustannuksella.. Mut posket kiittää =)

Rasva on tarttunut melko tasaisesti eikä vartalon muoto ole muuttunut niin paljon. Selkä mulla on  melkein se rasvaisin kropan alue käsivarsien rinnalla. Noh sieltä ne sitten aikanaan karisee jos tarvetta on =) 

-Vilma

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Freddyt ja epäonnistunut ikkunanpesu


Juhuu.
Olen vähän mymmelinä ihan uuden tilanteen äärellä. Yksin kotona monta päivää! Viimeks taisin olla vuoden 2013 maaliskuussa muutaman päivän.. Niko lähti Rukalle ja Panu Frankfurtiin ukin luo. 

Aloin pestä sit ikkunoita tossa iltapäivällä ja huomasin, et se hyvä ajatus ei siinä hommassa todellakaan oo tärkein vaan se lopputulos... Paskahan siitä jäi vaan käteen ja kolmen tunnin huhkimisen jälkeen noi lasit näyttää huomattavasti paskasemmilta ku aiemmin. Mun intuitio  pesemättä jättämisestä aiempina vuosina on siis ollut ihan oikee. Ei noi ees ollu mun silmään mitenkää kamalat, paitsi ehkä parvekelasit, mut nyt ne on ja jopa ihan minun silmään :D

Miten kivasti kiiltää..

Eiku mitä helvettiä?

 Noh ihan sama. Mulla on kiva tekijänais-olo nyt ja se on pääasia. 

Otin teille annoskuvan minun täysin willy wonka meets clean eating-ruokavaliosta. Siinä on avokadon puolikas, paprika, papuja pannulla paistettuna, maissia, pekonia (lol) neljä siivua ja turkkilaista jugurttia aurajuustolla :D En tiiä hitto vie. Näen jo Bullin pyörittelevän päätään ja sanovan että mitä vittua.. Noh mutta jos vaihtais pekonit ja aurat vaikka kanaan niin sehän on siinä. Että en todellakaan vihaa kaikkea dieettiruokaa mitä ennen söin =) Enkä syö joka päivä pekonia todellakaan vaan monesti sitä kanaa. Ja kasan kaikkee muutakin koska muuten oisin ihan kisarasvoilla mutta en nyt ihan oo. Mulle vaikeinta on ehdottomasti syödä jollain tietyllä kaavalla koska tuntuu että mun keho huutaa aina niin vahvasti jotain tiettyä, eikä nyt tarvi ees herkkua olla vaan vaikka maitotuotetta/enemmän lihaa/kasviksia jne. Mut ehkä se on vaan mielen heikkoutta, tiedä häntä :) Saa nähä miten ens dieetillä onnistuu jos sellaselle joskus päätyy.

Kynsiblingiä by Sinna tänään =)


Taas alko raivokas kaappien siivous ja tyhjennys. Ihan mieletön määrä kampetta menossa pois poikkeen, esim dieetiltä jäänyttä xs-kokosta rytkyä. Ei jostain syystä mahu?! Ostin vähän uuttakin tuossa, Freddy piti tilata munkin ja ihan hauskathan ne on. Harmittaa kun tiiän ettei ne tuu kestämään kovin montaa kuukautta ku tommosta pehmolegginssimatskua mikä joutuu tämänki ahterin kanssa melko koville. Niissä on vaan kiva leikkaus persauksissa ja se silikoninauha vyötäröllä saa ne istumaan tosi hyvin eikä tartte kiskoa ylöspäin koko aikaa. Kaikenkaikkiaan ihanat pöksyt kunhan malttaa varjella ja säästellä =) Mulla on Low waist-vyötäröllinen malli 7/8-lahkeella eli vähä vajaamittanen. Koko on S koska M oli lopussa ja ihan okei toi mahtuu päälle koska matsku on tosi venyvää.


Mut siis se mitä mä en ymmärrä, on kaikkine enemmän tai vähemmän treenaavien akkojen muka-tuskat kun "mitkään housut ei enää istu/mahdu/mee" ku käy puntilla. No mitähän helvettiä? Eletään aikakautta jossa elastaanitonta housua on lähes mahdotonta löytää kaupasta. Kaikki venyy ja vanuu ja on leggareita ja jeggareita ja luoja tietää mitä. Dr.Denim. Vilan Stretchit. Bik Bokin Superstretchit. Levi's Demi curvee ja Semi curvee. Ihan sairas määrä kaikenlaisia kuminauhahousuja jotka menee kyl ihan joka kroppaan varmasti. Eikun metsästämään vaan =)

-Junkero

torstai 24. huhtikuuta 2014

Biksut myynnissä ja tukka-asiaa


Hyvää iltaa!

Mä oon vielä parannellu itteeni kotona vaik olo on vaihtelevasti ihan hyväkin välillä. En vaan halua oikeesti tartuttaa ketään koska noi kaks päivää sairaalassa oli aika hyytävät, tosin en tiiä tulisko kaikille tällanen mega-angiina.. Silti! Oon kirjotellut alulle joitain kouluhommia ja lueskellut blogeja ynnä muuta mukavaa.  Oon ollut erikoisen mieltynyt Jessica Silfvernagelin blogiin sekä uutena tuttavuutena Voimariiniin (heh meinas tulla Oivariini). Hyvää settiä ja kiva seurailla naisten meininkiä. Jessicalla on ihan super järkeenkäypiä ajatuksia treenaamisesta ja fitneksestä ylipäätään mitä nyt oon pikkuhiljaa alkanu itekkin purkaa päässäni. Oli nimittäin aika tässä välissä et olin oikein allerginen koko f-maailmalle ja kaikki siihen liittyvät lieveilmiöt tuntu vitun raskaille ja naurettaville. Itse asiahan sinällään ei oo muuksi muuttunut. Voimariini taas kirjottaa sellasta kepeempää läpändeerusta vaikka miettiikin samoja asioita ja se on tosi virkistävää! Jos tiedätte muita sellasia hauskoja ja sanavalmiita kirjottajia niin vinkatkaa!
voimariini.fitfashion.fi
silfvernagel.fitfashion.fi






 Laiskan naisen välipala: Avokadosta kivi pois, merisuolat puolikkaisiin ja muutama lusikallinen suuhun (ei suolaa, avokadoa!). Koloseen sitten raejuustoa mitä mahtuu. Säästät kuppitiskeissä =) Mä muistan miten mä dieetillä himoitsi avokadoja ja raejuustoa yhdessä! Se oli jotain ihan kamalinta se terveellisten ja ravitsevien ruokien kaipuu, ei niinkään herkkujen perään itku. Siis itse dieettiruokavaliohan koostui pelkästään ravitsevasta ja terveellisestä ruuasta ja olipa siellä vähän avokadoa ja raejuustookin kait joskus mut se tunne, että saat mielitekosi mukaan vetää mahan täyteen just sitä ruokaa mitä keho tuntu kaipaavan.. Kyllä mä ehkä snadisti ymmärrän miks mun kaverit sano et toi sun homma on sairasta ku viimesillä viikoilla kysyttäessä vastasin et vaikeinta tässä on että en saa syödä porkkanaa tai tomaattia just nyt ja paljon. Jännä ku ei noi kasvikset enää huutele mua tuolta jääkaapista :D


Mä oon menossa syksyn kisakarsintoihin ja SMiin tekemään meikkejä ja kampauksia. Jos tarvetta on niin ottakaa yhteyttä junkinvilma@gmail.com =) Teen postauksen tässä lähiaikoina missä näkyy joitakin tekemiäni kisalookkeja! Myös mun keltaisen kisabikinit on kaupan. Biancaneven biksut rinkula-kiinnikkeillä ja AB-värisiä Swarowskeja pinnassa. Varatimantteja hotfix-pinnalla tulee mukaan =) Kysy lisää!


-Vilma

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Tätä on tapahtunut

Huhuu! Vahingossa on menny puoli  vuotta viime tekstistä. Ois ehkä vähän updaten paikka =) 

Long story short: Palauduin kisavuodesta ehkä noin tän vuoden helmikuussa henkisesti ja fyysisesti. Toki tämänkin asian pystyy ymmärtämään vasta näin jälkeen päin. Mut sillon alko olla normifiilis. Syksyn ja talven aikana treenasin täysin satunnaisesti ja todella vähän, ei tehnyt mieli ja mä en halunnut pakottaa itteeni mihinkään. Toki välillä kävi mielessä että mitäs nyt ja onko tää nyt lopullista, ennen rakastin treenaamista, miks se tunne on nyt poissa..? Mutta! It came back! Hetkittäisiä pilkahduksia tuli jo vuoden vaihteessa ja kävin muutaman kerran puntilla mutta se nyt oli vähän semmosta koettelua vaan. Nyt tässä keväällä monimuotoisempi liikunta ja kovemmat treenit on palanneet. 

Kunnes.. Kuukaus sitten palattiin Thaimaan reissulta. Oltiin siellä Nikon ja kaveripariskunnan kanssa ja oli mainio reissu! Railay ja Lanta oli reissun parasta antia vaikka aika epämääräisissä oloissa oltiinkin välillä yötä. No epämääräisistä oloista meihin tarttui joku aika epämääräinen tauti ja Niko on stafylokokkijalkoinensa vieläkin antibiootilla ja mulla on sama pöpö nielussa. Ihan siinä määrin että oon nyt ollu kaks päivää sairaalassa ja tylsyys alkaa mennö ihan niihin svääreihin että blogihiljaisuuskin oli pakko katkaista.. Ehheh no ei vaan, ihanaa kirjottaa taas. Nojoo mut oon siis ollunna jonkun 8-9 pv tosi kipee ja mä en ihan pikkuripsauksista jaksa nykyään laukata lääkäriin ni jouduin sit sunnuntaina ensiavun kautta osastolle. Toiveissa et tänään pääsisin pois. Mut ei pysty treenaamaan ehkä ihan hetkeen nyt, toivottavasti kuuri tepsii ja tää häätyy lopullisesti joten ehkä ensi viikolla.. Mut ihanaa toisaalta oikein marinoida ittensä tällä urheilun kaipuulla, mulla oikeasti valehtelematta pyörii ajatukset koko ajan kuntosalissa, lihaksissa, rapputreeneissä, safkoissa ja nyt kerrankin sillai positiivisella otteella. Haluan olla vahva!


Lärvä näyttää edelleen samalta vaikka onkin pehmustettu versio..


Suonet pinnassa.. Lol.. Mua käy sääliks noi kaikki kanyloimani sairaat ihmiset nyt koska en kauheesti ikinä ajattele sitä niiden kipua, mua sattu toi kanyyli ihan saatanasti sen koko 24 h minkä se mulla oli, tosin johtu siitä että sattu ihan joka paikkaan ihan kamalasti.

Sitten jos mennään ajassa vähän enemmän taaksepäin. Jenkkifutis. Voi että kun musta ois ollut siihen, mutta ajallisesti sen aloitus rankkoine treeneineen oli kyllä harvinaisen väärä. Melkein minun onni että murtui siellä treeneissä se sormi.. Sehän meni sit leikkuriin ja leikkauksen jälkeen olin pelikiellossa 6 vk ja sinä aikana kerkes kyllä funtsia aika tiiviisti sitäkin. Olisin varmaan jatkanut jos se ei ois vaatinut niin kovia rahallisia satsauksia juuri silloin, helmikuun alkuun mennessä ois pitänyt olla hankittuna koko setti varusteita, lisenssi, vakuutus sekä peliasut. Ei ois muuten ihan ykkössatasilla selvitty siitä ku yks vakuutustarjouskin oli 700 €.. Noh mutta. Kaikkea hyvää Kuopion Steelersille ja varsinkin naisten joukkueelle! Ihan varmasti joskus vielä ja jospa ei rikkoontuisi lisää luita! =)

Thaimaahan starttaamassa! Oli IHANAA <3
Joo sitten mitä tulee vartaloon. Jos jotakin kiinnostaa niin kisojen aikaan painoin sen 57-59 kg ja nyt on hyvinkii reipas kymppi siinä päällä ja vaaka näyttää kaiketi jotakiin 71 ja 73 kg väliltä. Ei kait tuolla niin väliä, enkä kamalasti edes seuraa, kotona ei edes ole vaakaa tällä hetkellä, heh. Mutta oishan se ihan okei kesällä näyttää jotenkin kohtuulliselta. Viihdyn hiukan pienemmässä vartalossa ja tosiaan tällä treenimäärällä ei ole syytä olettaa, että tosta ois kymppi lihaa :D Toki jotain hyvääkin vartaloon on jäänyt ja läskit on asettautuneet suhteellisen tasaisesti ja fysiologisesti hiukan erilaisiin paikkoihin jos vertaa aiempaan (Lue: persauksiin..)


Kuvat huijaa ihan todella paljon koska jos ei vedä jotain älytöntä belfie-posee tai pumppaa kissalla hauiksia ni mun kroppa ei todellakaan näytä tolta! Mut hei kaikki on mahdollista ja juuri sinäkin voit opetella huijaamaan ihmisiä sosiaalisessa mediassa ulkomuodostasi ku harjottelet sitä vääntelehtimistä tarpeex! 



Teen nyt perusvoima-tyyppistä harjottelua ja koitan että miten sais voimatasoja takasin ylös tässä muutaman kuukauden aikana. Lyhkäset sarjat ja pitäs saada väsytettyä lihas todella lyhyellä sarjalla, eism. 5-7 toistoa. Helpommin sanottu kuin tehty ja oon muun muassa rintatreenissä aika kyvytön saamaan kaikkee irti ilman kaveria. Tosin sen verran kaiken kuitenkii että on paikat ollu aika jonkin verran kipeet täs ku on alkanu repiä enemmän :D Myös mentaalipuolella on tapahtunut aika iso muutos, kun ei tartte ajatella mitään muuta kuin sitä itse liikettä ja lihasta. En kelaa kisoja, en oo väsynyt tai nälkäinen, en mieti ulkonäön kannalta. Mietin vaan sitä tekniikkaa ja koitan saada jokaisen toiston tehtyä mahdollisimman huolellisesti, hyvällä jännityksellä ja 100% fokuksella. Veikkaan et alkaa tulla vähän eri malliin tulostakin kun kaikki epäoleelliset asiat on jääneet pois ja hyvän/tehokkaan treenin edellytys ei ole se, että joku patistaa vieressä. Ruuan suhteen oon nyt vaan kelannut että kuhan syö riittävästi ja ees jotakuinkii tasasin väliajoin ni se riittää toistaiseksi minulle.

Tämmöstä tänne! Tiiä vaikka kirjottaisin nyt vähän aktiivisemmin. Suosittelen seurailemaan Intagramissa jos kuulumiset kiinnostaa tiheemmin! vilmajunk nimellä löytää, surprisee..

<3 Vilma

perjantai 29. marraskuuta 2013

Pahansuovat ihmiset

Näin viime yönä unta, että joku kävi näpistelemässä jääkaapilta sitä suklaakakkua.. Ei se ollutkaan unta. Se oli niin hyvää, että rakas puolisoni oli käynyt lusikoimassa sitä unissaan KAKSI kertaa :D Täähän oli siis ihan perussettiä, mutta ohessa herkkusuille ohje =) 


Pohjaan:
50 g voita
about yks pötkö minttudominoita

Blenderissä (tai  maailman parhaassa MAGIC BULLETissa lol) muruseksi keksit täytteineen. Sulan voin kanssa sekasin ja leivinpaperitetun irtopohjavuoan pohjalle ja kylskaappeniin jähmettymään.

Loput:
5 dl kuohukermoo
200g maustamatonta tuorejuustoa
200 g taloussuklaata
1 dl sokeria
2-3 rkl vaniljasokeria
1 rkl valmista kahvia, kuumoo
3 liivatelehtee
Pari rkl vaniljakreemijauhetta jos on tai vaniljasokeria (tai molempia)

Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita tuorejuuston ja sokereiden kanssa sulatettu suklaa. Liota liivatteet kylmässä vedessä. Vatkaa kerma. Sulata liivatteet kuumaan kahvitilkkaan ja lisää nopeesti suklaamömmöön, sitten lisää noin 2/3 kermavaahdosta. Eikun vuokaan. Lopun kermavaahdon voi maustaa vaniljakreemijauheella tai vaniljasokerilla ja tursotella siitä koristeet kakun päälle. Yön yli kaapissa tai ees hetkisen =) Oli kyllä oikein maittavaa.

Muisteleksin tällä viikolla ekaa kertaa aikoihin kisa-seasoniani.. Oli se kyllä aikamoista. Tosi ihanat muistot jäi =) Luin kuitenkin äsken Isa Mursun blogitekstin "Dieettimaailma jälkeenpäin ajateltuna" (http://isamursu.fitfashion.fi/2013/11/28/dieettimaailma-jalkeenpain-ajateltuna/) ja tuli mieleen myös se eristyneisyys, mitä hän kuvasi itselleni hyvin tutulla tavalla. En tosin kotona ollut yleensä yksin, vaan perheen kanssa, mutta kaikki muut ihmiset Nikoa, Panua ja valmentajia lukuunottamatta ahdisti aika paljon. Tai ei ne muut ihmiset, vaan mä heidän seurassaan. Peruskohteliaisuuskin vaati ponnisteluja ja melkein kaikki vitutti. Noh, aika aikaansa kutakin ja eihän se loppupeleissä ihmisen elämästä ole paljoa pois joku hassu vuosi. Mutta on se aika pelottavaa, miten kauas omasta perusluonteestaan joutuu. Pakko sanoa, että tietty viileys mulle on jäänyt niiltä ajoilta päälle, pidän kyllä ihmisistä ja asiakaspalvelusta edelleen mutta bullshit-raja on hitusen matalampi :D Liekkö myös iän mukanaan tuomaa.. Siitä en ole kyllä pahoillani edes, t. entinen ylikiltti ;)

Alla lähes nostalgista kisa-aikamuisteloa kuvina. Voisin taas alkaa hokea ajatusta siitä, että "hei nyt vilma kato vedät ittes viisi kiloa kireemmäksi niin oot tosi kuuma ja tosi tyytyväinen itseesi".. Tuon ajan ja viisi kiloa sitten olemisen kokeneena voin sanoa, että ei tuonut onnea. Jokaisesta kuvasta näkyy mun mielestä ihanan nököinen tyttö, joka on ihan hyvässä kunnossakin, mut muistan hyvin sen paniikin omasta kunnosta, LÄSKISTÄ, vähistä lihaksista jne jne jne. Voi harmi! Pointti: Jos luulet, että onni on parin kilon päässä, se ei tosiaan oo siellä, se voi olla ihan tässä ja nyt =) Toki jos on terveyttä uhkaavaa ylipainoa tai muuten vaan runsaasti liikakiloja niin pudotus voi olla kohdallaan.


Panu oli parasta treeniseuraa =)


Loputtomasti puuroa.. :D 


Muutama sattaa hikistä tuntia viime kesänä..


"Läski"


"Lihakseton"



Lavalla olin kyllä tyytyväinen =) Oli niin upee matka joka tapauksessa SM:iin saakka, että tuolla oli helppoo hymyillä!



Olipa jakomielitautista höpinää! Mutta ajatuksissa dieetti oli siis ristiriitaista ja yksinäistä aikaa, antoi kuitenkin paljon ja selkeästi vei mua oikeaan suuntaan ihmisenä, koska aika sen jälkeen on ollut tasapainoisempaa ja onnellisempaa kuin koskaan! =)

Hauskaa kun näitä puhujaihmisiä vaan riittää, ilmeisesti ihan omassa lähipiirissäkin! Oon tässä saanut kuulla, miten ihmisten mielestä on ollut harmi, kun "se repsahti heti kisojen jälkeen", "eikä oo ees käyny salilla!" No johan nyt jumalauta. Kaiken maailman kanalaumoilta tuo nyt on ihan perussettiä, mutta että omat kaverit ja tuttavat.. Shame on you! Siinä vaiheessa kun sinusta tuntuu, että normaalien ihmisten ruokailut ja elämäntavat on "repsahdusta", kehotan miettimään sinne laatikon ulkopuolellekin välillä. 

Me repsahtelijat eli minä ja Panu käytiin äsken hakemassa pakastepizzat ja jäätelöt. Kyllä se elämä hellii =) Huomenna tsekkaan ehkä uuden salin kun siellä on avoimet ovet ja ylihuomenna oiskin taas jenkkifudistreenejä. Nukutaan pitkään ja silleen. Hyvää viikonloppua kaikille nassukoille =) <3

-Vilma

torstai 28. marraskuuta 2013

Vielä olemassa!

Noh, tovi on vierähtänyt viime tekstistä, mutta ei ollut mitään kiinnostavaa sanottavaa :D Eikä oo vieläkään, mutta pakkohan tähän kirjottamiseen oli joskus palata. Mä oon kisojen jälkeen tehnyt lähinnä töitä. Viikot on noin 50-60-tuntisia, joten en ole hirveämmin tehnyt muuta. Vapaa-aika ei ole mennyt salilla ennakko-odotuksista poiketen. Kun sen sovitti aikatauluun jokainen elämän päivä viimeiset vuoden-pari, niin nyt todella on tuntunut siltä, että mieluummin nukun, virkkaan tai koetan olla sosiaalinen. Toisaalta tuolla työmäärällä ei oo kauheemmin vapaa-ajan ongelmia ollut :D

Noh mutta. Urheiluelämää kerkes tauon aikana ruveta kaipaamaan todella paljon, mutta sali on tuntunut hyvin vastenmieliselle paikalle sen toteuttamiseen. Aloinkin siis tuossa hiljattain pelata jenkkifutista.. Mikä ihana laji! Joukkueurheilu on jo ajatuksena houkuttelevaa ja minulle aika uutta, ja nää muutamat treenit, missä oon kerennyt jo käymään, on olleet TODELLA antoisia ja ihan mielettömän raskaita minun väsyneelle ruholle. Melko onnettomuusalttiina olen vain ikävä kyllä ollut, ja voin vannoa, ettei johdu varsinaisesti lajivalinnasta. Siellä ei paljoa kaveria runnota, ihan itse oon saanut seuraavat vammat aikaan: Ekat treenit, eka minuutti, kopitellaan palloa lämmittelynä ennen varsinaisten treenien alkua. Johanna heittää mulle pallon, otan sen kiinni, lopputulos mallet finger-vamma aika mojovalla murtumalla. Tätähän mä en tiennyt vielä sillon, vaan ajattelin että "saatanan luuseri jos heti alat itkemään. Ei se kuitenkaan mitään oo" ja tykitin ne seuraavat 1,5 h treeniä ihan täysillä. Siellä treenattiin tekniikoita ja liikkuvuutta ja spurttailtiin yms hauskaa. Seuraavana päivä sit töissä kuvailtiin sormi ja koko totuus paljastui.

Mallet finger on aika yleinen pallopelivamma, mutta voi mennä muissakin yhteyksissä. Sormen ojentajajänne repeää joko pelkästään, tai luunpalan kanssa. Mulla luu myös murtui aika nastysti ja nyt onkin sitten lasta sormessa ens vuoteen asti. Tää nyt ei kummemmin oo menoa hidastanut, kun kyseessä on vasen nimetön, töitä oon jatkanut normaalisti ja treeneissä olin sunnuntaina. Sillon oli pikajuoksuspurtteja ja punttia kuntopiirityyppisesti. Kyykättiin, pystypunnerrettiin, tehtiin ihan kamalia vatsoja, boxihyppyjä, tasajalkaloikkia yms hauskaa. Mulla tulehtu jalat aika pahasti ja nousi ihan kuumekin toisena iltana treeneistä. Piti itkee muutamaan kertaan :D Palautuminen ei oo mitään optimaalista ollut kyllä. Noh, mitäpä muutakaan voi oottaa, kun on ollut sen verran taukoo kovista treeneistä.


Täytyy kyllä sanoa, että on tehnyt hyvää irrottautua fitnesskuvioista. Nyt kun luen vaikkapa aihepiirin blogeja, joita seurasin aiemmin vakituisesti, se kaikki kuulostaa niin hiton tyhjältä ja älyttömältä lööpreiltä :D Se ei sitä toki ole, ja ihmiset, joille se on "elämäntapa" tai muuten vain kiinnostava ja ajankohtainen aihe, saavat toki tästä fitness-suvaitsevaisesta ilmapiiristä ja matskusta paljon irti. Mä en kyllä voi enää sanoa saavani, tällä hetkellä =) Aika aikaansa kutakin.

Oon syönyt mieleni mukaan ihan mitä on mieli tehnyt. En voi sanoa, että terveellinen ruokavalio olis käytössä, mutta sen jos jonkin olen oppinut, että pikadieettejä ei kannata vetää ikinä yhtään päivää, ja mielitekoja saa ja pitää kuunnella. Tää on johtanut siihen, että mun paino on pysynyt täysin samoissa lukemissa viimeset 2-3 kk. Oon tosi tyytyväinen ulkoiseen olemukseeni, vaikka se onkin erilainen toki kuin dieetillä. Ja WUHUU. Kuuteen vuoteen ensimmäinen kolmen kuukauden ajanjakso, mikä ei oo sisältänyt yhtään dieettipäivää tai halua tai ajatusta sellaisesta! Ja olen tyytyväinen! Ja mahdun vaatteisiini! Nyt kun tän kirjoitan ylös, se tuntuu aika uskomattomalta, eikö vaan? Vartalo toimii hyvin kaikesta "paskan" (normaalin ruuan ja herkkujen) syömisestä ja salitreenin puuttumisesta huolimatta. Ps.. Ei ole paskaa ruokaa =) Jotkin ruuat saattavat olla toki epäterveellisiä, mutta ei niillä itseään pidä elättääkkään vaikka välillä söisi.


Ooh.. So many herkkus.. Amerikkalaista suklaajuustokakkua (just söin) ja viimeviikkoisia pullia.



Ja ihana sormipaketti. Helevata sanon mää =)



Oikein paljon kiitoksia kaikille vielä jotka mua syksyn aikana tsemppasi! Olen edelleen hyvin otettu. Koetan jatkaa nyt bloggailua, lukee ken tahtoo, tällasen virkkaavan nyhverön jutskat ei oo ihan yhtä ihkuja kun ne fitness-systeemit!

<3 Vilmero

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kuulumiset

Juhuu ja terveisiä täältä elämästä =) On ollut aivan ihanaa tämä kisojen jälkeinen aika. Olo on vahva ja terve ja iloinen. On poweria ja aikaa tehdä kaikenlaista. Mä en näin jälkeenpäin ymmärrä, miten mä oon vetänyt koko viime vuoden tehden töitä, koulua, päiväkodin tapahtumia (oon ollu mukana hallituksen toiminnassa muutaman vuoden) ja vanhempainiltoja, lapsen harrastukset, parisuhde ja siihen päälle se ihana fitness johon nyt meneekin ajatuksista pieni siivu joka ikinen minuutti sekä konkreettista aikaa ainakin 2 h päivässä (jos olet vikkelä ja ei lasketa tähän matkoja salille/kuntotsekkejä, poseerausta yms). No joo, handlasin sen kaiken ihan hyvin ja mm. koulua suoritinkin vähän vasurilla ja sosiaalinen elämä oli aika nollassa.. Paitsi jos joku lähti mukaan salille :D Eikä noita salikavereita nyt ihan hirveesti ollut, enkä kyllä ihmettele koska ei siellä mitään mun kanssa ois voinut jutella vaan tiukkaa jyystöö 1,5 h ja äkänen akka.



Noh, nyt on hankittu ihan Netflix joka kuvastaa tätä uutta aikaa hyvin. Ihan mieletöntä, että on aikaa istua joskus sohvalla ja kattoo hömppää tunti tai toinenkin. Oon taivaassa. Oon leiponut ja laittanut ruokaa henkeni eestä. Olen käynyt koulussa melko tunnollisesti. Ja juonut pullakahvit vanhempainilloissa =)


Nam.. Arvatkaa olinko ehkä vähän aatellu tätä ruokaa. Aurajuustoo ja paahdettua lohta erittäin runsaalla merisuolalla ja bataatilla.. Plus toki kunnon perunamuussia. Mä en suostu tekeen muussia ilman voita ja kermaa tai maitoo, sillon harvoin kun sitä meillä on, niin tehään parasta mahdollista :D 



Mulla oli hyvän valmennuksen ansiosta ihan superterveellinen toi dieetti oikeasaan koko tän viimesen 3-4 kk ja hormoonitoiminta pysyi normaalin oloisena. Lähdin vähän tunnustellen liikenteeseen kisojen jälkeen ravinnon suhteen (okei no tää on ehkä löyhä tulkinta..) ja kroppa on kestänyt vapaata ravintoa oikein hyvin. Mielihaluja ei oikeastaan oo ollut enää pariin viikkoon, ja ollaan osittain otettu "dieettiruokia" takasin ruokalistalle, koska ne on tuntunut hyvältä ja vartaloa kuunnellen täällä mennään. Paino nousi heti kisojen jälkeen n. 61-62kg paikkeille, ja siellä on pysytty kaikesta herkuttelusta huolimatta.


Nesteet ei oo jääny jumimaan, mutta tasainen rasvakerros kuorruttaa :D Välillä on olo vähän ristiriitainen.. Yhdessä hetkessä oon että yhyy, haluan kuivaksi tikuksi ja tunnin päästä oon ihan innoissani tästä valtavasta peräsimestä. Mullahan pysy persauksen ympärys koko fitneksen ajan ihan samana, mutta sisältö teki vaihdoksen rasvasta lihakseksi, nyt kun siihen lisätään hitunen normaalia fädää niin onhan se ..isohko. Mutta vaan minun mittakaavalla, verrattuna siihen, mitä se ennen oli. Oon keskittyny jumpassa pakaraan melko paljon, saa vielä tulla lisääkin kokoa.



Mitään lenkkiä en tosiaankaan oo tehnyt enkä varsinaisia "aerobisia" tee, ellei jostain syystä ala hirveesti tekemään mieli, pyörällä toki tulee suhattua useempi kilsa päivässä kun ajelen ympäri Kuopijota. Ekan viikon olin salilta kokonaan poissa, viime viikolla kävin kolmesti ja tällä viikolla on ollut yksinkertasesti niin kamala kiire, etten oo ennättänyt. Toissapäivänä käytiin kylläkin kokeilee Boulderointia eli ilman varusteita tapahtuvaa kiipeilyä Voema-kiipeylkeskuksessa. Se oli rankkaa ja ihan huippua!! Mä olin niin ylpee kun pääsin käyttämään tätä voimaa johonkin muuhun kun raudan heilutukseen, nää järkyttävän pitkät rakennekynnet ja korkeenpaikan kammo vähän rajotti tosin :D En uskaltanu millään tiputtautua patjalle sieltä katon rajasta..


Saatiin Nikon kanssa kihlajaislahjaksi 7 ruokalajin illallinen viineineen Kuopiolaisesta huippuravintola Os:sta ja siellä oli ihn uskomatonta. Kiitos vielä ystäväisille tästä!


Musta tosin tuntuu, että ei oo ihan hirveesti kerrottavaa enää niille lukijoille, jotka tykkäs seurata kisakuulumisia ja on kiinnostuneita etupäässä siitä fitneksestä. Mutta kurkatkaahan kuulumisia silti silloin tällöin. Fitness-aiheiset päivitykset jatkuu kyllä jossain viheessa, mutta tällä hetkellä en vaan jaksa niistä ihan kauheesti vouhottaa.. Heh, miksiköhän ;)

Nyt oon Panun kanssa pohjoisessa äitin luona ja karjalanpiirakoita varten riisipuuro ja kuoritaikina odottaa.. ;) Adios!!

-Vilma