perjantai 29. marraskuuta 2013

Pahansuovat ihmiset

Näin viime yönä unta, että joku kävi näpistelemässä jääkaapilta sitä suklaakakkua.. Ei se ollutkaan unta. Se oli niin hyvää, että rakas puolisoni oli käynyt lusikoimassa sitä unissaan KAKSI kertaa :D Täähän oli siis ihan perussettiä, mutta ohessa herkkusuille ohje =) 


Pohjaan:
50 g voita
about yks pötkö minttudominoita

Blenderissä (tai  maailman parhaassa MAGIC BULLETissa lol) muruseksi keksit täytteineen. Sulan voin kanssa sekasin ja leivinpaperitetun irtopohjavuoan pohjalle ja kylskaappeniin jähmettymään.

Loput:
5 dl kuohukermoo
200g maustamatonta tuorejuustoa
200 g taloussuklaata
1 dl sokeria
2-3 rkl vaniljasokeria
1 rkl valmista kahvia, kuumoo
3 liivatelehtee
Pari rkl vaniljakreemijauhetta jos on tai vaniljasokeria (tai molempia)

Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita tuorejuuston ja sokereiden kanssa sulatettu suklaa. Liota liivatteet kylmässä vedessä. Vatkaa kerma. Sulata liivatteet kuumaan kahvitilkkaan ja lisää nopeesti suklaamömmöön, sitten lisää noin 2/3 kermavaahdosta. Eikun vuokaan. Lopun kermavaahdon voi maustaa vaniljakreemijauheella tai vaniljasokerilla ja tursotella siitä koristeet kakun päälle. Yön yli kaapissa tai ees hetkisen =) Oli kyllä oikein maittavaa.

Muisteleksin tällä viikolla ekaa kertaa aikoihin kisa-seasoniani.. Oli se kyllä aikamoista. Tosi ihanat muistot jäi =) Luin kuitenkin äsken Isa Mursun blogitekstin "Dieettimaailma jälkeenpäin ajateltuna" (http://isamursu.fitfashion.fi/2013/11/28/dieettimaailma-jalkeenpain-ajateltuna/) ja tuli mieleen myös se eristyneisyys, mitä hän kuvasi itselleni hyvin tutulla tavalla. En tosin kotona ollut yleensä yksin, vaan perheen kanssa, mutta kaikki muut ihmiset Nikoa, Panua ja valmentajia lukuunottamatta ahdisti aika paljon. Tai ei ne muut ihmiset, vaan mä heidän seurassaan. Peruskohteliaisuuskin vaati ponnisteluja ja melkein kaikki vitutti. Noh, aika aikaansa kutakin ja eihän se loppupeleissä ihmisen elämästä ole paljoa pois joku hassu vuosi. Mutta on se aika pelottavaa, miten kauas omasta perusluonteestaan joutuu. Pakko sanoa, että tietty viileys mulle on jäänyt niiltä ajoilta päälle, pidän kyllä ihmisistä ja asiakaspalvelusta edelleen mutta bullshit-raja on hitusen matalampi :D Liekkö myös iän mukanaan tuomaa.. Siitä en ole kyllä pahoillani edes, t. entinen ylikiltti ;)

Alla lähes nostalgista kisa-aikamuisteloa kuvina. Voisin taas alkaa hokea ajatusta siitä, että "hei nyt vilma kato vedät ittes viisi kiloa kireemmäksi niin oot tosi kuuma ja tosi tyytyväinen itseesi".. Tuon ajan ja viisi kiloa sitten olemisen kokeneena voin sanoa, että ei tuonut onnea. Jokaisesta kuvasta näkyy mun mielestä ihanan nököinen tyttö, joka on ihan hyvässä kunnossakin, mut muistan hyvin sen paniikin omasta kunnosta, LÄSKISTÄ, vähistä lihaksista jne jne jne. Voi harmi! Pointti: Jos luulet, että onni on parin kilon päässä, se ei tosiaan oo siellä, se voi olla ihan tässä ja nyt =) Toki jos on terveyttä uhkaavaa ylipainoa tai muuten vaan runsaasti liikakiloja niin pudotus voi olla kohdallaan.


Panu oli parasta treeniseuraa =)


Loputtomasti puuroa.. :D 


Muutama sattaa hikistä tuntia viime kesänä..


"Läski"


"Lihakseton"



Lavalla olin kyllä tyytyväinen =) Oli niin upee matka joka tapauksessa SM:iin saakka, että tuolla oli helppoo hymyillä!



Olipa jakomielitautista höpinää! Mutta ajatuksissa dieetti oli siis ristiriitaista ja yksinäistä aikaa, antoi kuitenkin paljon ja selkeästi vei mua oikeaan suuntaan ihmisenä, koska aika sen jälkeen on ollut tasapainoisempaa ja onnellisempaa kuin koskaan! =)

Hauskaa kun näitä puhujaihmisiä vaan riittää, ilmeisesti ihan omassa lähipiirissäkin! Oon tässä saanut kuulla, miten ihmisten mielestä on ollut harmi, kun "se repsahti heti kisojen jälkeen", "eikä oo ees käyny salilla!" No johan nyt jumalauta. Kaiken maailman kanalaumoilta tuo nyt on ihan perussettiä, mutta että omat kaverit ja tuttavat.. Shame on you! Siinä vaiheessa kun sinusta tuntuu, että normaalien ihmisten ruokailut ja elämäntavat on "repsahdusta", kehotan miettimään sinne laatikon ulkopuolellekin välillä. 

Me repsahtelijat eli minä ja Panu käytiin äsken hakemassa pakastepizzat ja jäätelöt. Kyllä se elämä hellii =) Huomenna tsekkaan ehkä uuden salin kun siellä on avoimet ovet ja ylihuomenna oiskin taas jenkkifudistreenejä. Nukutaan pitkään ja silleen. Hyvää viikonloppua kaikille nassukoille =) <3

-Vilma

torstai 28. marraskuuta 2013

Vielä olemassa!

Noh, tovi on vierähtänyt viime tekstistä, mutta ei ollut mitään kiinnostavaa sanottavaa :D Eikä oo vieläkään, mutta pakkohan tähän kirjottamiseen oli joskus palata. Mä oon kisojen jälkeen tehnyt lähinnä töitä. Viikot on noin 50-60-tuntisia, joten en ole hirveämmin tehnyt muuta. Vapaa-aika ei ole mennyt salilla ennakko-odotuksista poiketen. Kun sen sovitti aikatauluun jokainen elämän päivä viimeiset vuoden-pari, niin nyt todella on tuntunut siltä, että mieluummin nukun, virkkaan tai koetan olla sosiaalinen. Toisaalta tuolla työmäärällä ei oo kauheemmin vapaa-ajan ongelmia ollut :D

Noh mutta. Urheiluelämää kerkes tauon aikana ruveta kaipaamaan todella paljon, mutta sali on tuntunut hyvin vastenmieliselle paikalle sen toteuttamiseen. Aloinkin siis tuossa hiljattain pelata jenkkifutista.. Mikä ihana laji! Joukkueurheilu on jo ajatuksena houkuttelevaa ja minulle aika uutta, ja nää muutamat treenit, missä oon kerennyt jo käymään, on olleet TODELLA antoisia ja ihan mielettömän raskaita minun väsyneelle ruholle. Melko onnettomuusalttiina olen vain ikävä kyllä ollut, ja voin vannoa, ettei johdu varsinaisesti lajivalinnasta. Siellä ei paljoa kaveria runnota, ihan itse oon saanut seuraavat vammat aikaan: Ekat treenit, eka minuutti, kopitellaan palloa lämmittelynä ennen varsinaisten treenien alkua. Johanna heittää mulle pallon, otan sen kiinni, lopputulos mallet finger-vamma aika mojovalla murtumalla. Tätähän mä en tiennyt vielä sillon, vaan ajattelin että "saatanan luuseri jos heti alat itkemään. Ei se kuitenkaan mitään oo" ja tykitin ne seuraavat 1,5 h treeniä ihan täysillä. Siellä treenattiin tekniikoita ja liikkuvuutta ja spurttailtiin yms hauskaa. Seuraavana päivä sit töissä kuvailtiin sormi ja koko totuus paljastui.

Mallet finger on aika yleinen pallopelivamma, mutta voi mennä muissakin yhteyksissä. Sormen ojentajajänne repeää joko pelkästään, tai luunpalan kanssa. Mulla luu myös murtui aika nastysti ja nyt onkin sitten lasta sormessa ens vuoteen asti. Tää nyt ei kummemmin oo menoa hidastanut, kun kyseessä on vasen nimetön, töitä oon jatkanut normaalisti ja treeneissä olin sunnuntaina. Sillon oli pikajuoksuspurtteja ja punttia kuntopiirityyppisesti. Kyykättiin, pystypunnerrettiin, tehtiin ihan kamalia vatsoja, boxihyppyjä, tasajalkaloikkia yms hauskaa. Mulla tulehtu jalat aika pahasti ja nousi ihan kuumekin toisena iltana treeneistä. Piti itkee muutamaan kertaan :D Palautuminen ei oo mitään optimaalista ollut kyllä. Noh, mitäpä muutakaan voi oottaa, kun on ollut sen verran taukoo kovista treeneistä.


Täytyy kyllä sanoa, että on tehnyt hyvää irrottautua fitnesskuvioista. Nyt kun luen vaikkapa aihepiirin blogeja, joita seurasin aiemmin vakituisesti, se kaikki kuulostaa niin hiton tyhjältä ja älyttömältä lööpreiltä :D Se ei sitä toki ole, ja ihmiset, joille se on "elämäntapa" tai muuten vain kiinnostava ja ajankohtainen aihe, saavat toki tästä fitness-suvaitsevaisesta ilmapiiristä ja matskusta paljon irti. Mä en kyllä voi enää sanoa saavani, tällä hetkellä =) Aika aikaansa kutakin.

Oon syönyt mieleni mukaan ihan mitä on mieli tehnyt. En voi sanoa, että terveellinen ruokavalio olis käytössä, mutta sen jos jonkin olen oppinut, että pikadieettejä ei kannata vetää ikinä yhtään päivää, ja mielitekoja saa ja pitää kuunnella. Tää on johtanut siihen, että mun paino on pysynyt täysin samoissa lukemissa viimeset 2-3 kk. Oon tosi tyytyväinen ulkoiseen olemukseeni, vaikka se onkin erilainen toki kuin dieetillä. Ja WUHUU. Kuuteen vuoteen ensimmäinen kolmen kuukauden ajanjakso, mikä ei oo sisältänyt yhtään dieettipäivää tai halua tai ajatusta sellaisesta! Ja olen tyytyväinen! Ja mahdun vaatteisiini! Nyt kun tän kirjoitan ylös, se tuntuu aika uskomattomalta, eikö vaan? Vartalo toimii hyvin kaikesta "paskan" (normaalin ruuan ja herkkujen) syömisestä ja salitreenin puuttumisesta huolimatta. Ps.. Ei ole paskaa ruokaa =) Jotkin ruuat saattavat olla toki epäterveellisiä, mutta ei niillä itseään pidä elättääkkään vaikka välillä söisi.


Ooh.. So many herkkus.. Amerikkalaista suklaajuustokakkua (just söin) ja viimeviikkoisia pullia.



Ja ihana sormipaketti. Helevata sanon mää =)



Oikein paljon kiitoksia kaikille vielä jotka mua syksyn aikana tsemppasi! Olen edelleen hyvin otettu. Koetan jatkaa nyt bloggailua, lukee ken tahtoo, tällasen virkkaavan nyhverön jutskat ei oo ihan yhtä ihkuja kun ne fitness-systeemit!

<3 Vilmero

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kuulumiset

Juhuu ja terveisiä täältä elämästä =) On ollut aivan ihanaa tämä kisojen jälkeinen aika. Olo on vahva ja terve ja iloinen. On poweria ja aikaa tehdä kaikenlaista. Mä en näin jälkeenpäin ymmärrä, miten mä oon vetänyt koko viime vuoden tehden töitä, koulua, päiväkodin tapahtumia (oon ollu mukana hallituksen toiminnassa muutaman vuoden) ja vanhempainiltoja, lapsen harrastukset, parisuhde ja siihen päälle se ihana fitness johon nyt meneekin ajatuksista pieni siivu joka ikinen minuutti sekä konkreettista aikaa ainakin 2 h päivässä (jos olet vikkelä ja ei lasketa tähän matkoja salille/kuntotsekkejä, poseerausta yms). No joo, handlasin sen kaiken ihan hyvin ja mm. koulua suoritinkin vähän vasurilla ja sosiaalinen elämä oli aika nollassa.. Paitsi jos joku lähti mukaan salille :D Eikä noita salikavereita nyt ihan hirveesti ollut, enkä kyllä ihmettele koska ei siellä mitään mun kanssa ois voinut jutella vaan tiukkaa jyystöö 1,5 h ja äkänen akka.



Noh, nyt on hankittu ihan Netflix joka kuvastaa tätä uutta aikaa hyvin. Ihan mieletöntä, että on aikaa istua joskus sohvalla ja kattoo hömppää tunti tai toinenkin. Oon taivaassa. Oon leiponut ja laittanut ruokaa henkeni eestä. Olen käynyt koulussa melko tunnollisesti. Ja juonut pullakahvit vanhempainilloissa =)


Nam.. Arvatkaa olinko ehkä vähän aatellu tätä ruokaa. Aurajuustoo ja paahdettua lohta erittäin runsaalla merisuolalla ja bataatilla.. Plus toki kunnon perunamuussia. Mä en suostu tekeen muussia ilman voita ja kermaa tai maitoo, sillon harvoin kun sitä meillä on, niin tehään parasta mahdollista :D 



Mulla oli hyvän valmennuksen ansiosta ihan superterveellinen toi dieetti oikeasaan koko tän viimesen 3-4 kk ja hormoonitoiminta pysyi normaalin oloisena. Lähdin vähän tunnustellen liikenteeseen kisojen jälkeen ravinnon suhteen (okei no tää on ehkä löyhä tulkinta..) ja kroppa on kestänyt vapaata ravintoa oikein hyvin. Mielihaluja ei oikeastaan oo ollut enää pariin viikkoon, ja ollaan osittain otettu "dieettiruokia" takasin ruokalistalle, koska ne on tuntunut hyvältä ja vartaloa kuunnellen täällä mennään. Paino nousi heti kisojen jälkeen n. 61-62kg paikkeille, ja siellä on pysytty kaikesta herkuttelusta huolimatta.


Nesteet ei oo jääny jumimaan, mutta tasainen rasvakerros kuorruttaa :D Välillä on olo vähän ristiriitainen.. Yhdessä hetkessä oon että yhyy, haluan kuivaksi tikuksi ja tunnin päästä oon ihan innoissani tästä valtavasta peräsimestä. Mullahan pysy persauksen ympärys koko fitneksen ajan ihan samana, mutta sisältö teki vaihdoksen rasvasta lihakseksi, nyt kun siihen lisätään hitunen normaalia fädää niin onhan se ..isohko. Mutta vaan minun mittakaavalla, verrattuna siihen, mitä se ennen oli. Oon keskittyny jumpassa pakaraan melko paljon, saa vielä tulla lisääkin kokoa.



Mitään lenkkiä en tosiaankaan oo tehnyt enkä varsinaisia "aerobisia" tee, ellei jostain syystä ala hirveesti tekemään mieli, pyörällä toki tulee suhattua useempi kilsa päivässä kun ajelen ympäri Kuopijota. Ekan viikon olin salilta kokonaan poissa, viime viikolla kävin kolmesti ja tällä viikolla on ollut yksinkertasesti niin kamala kiire, etten oo ennättänyt. Toissapäivänä käytiin kylläkin kokeilee Boulderointia eli ilman varusteita tapahtuvaa kiipeilyä Voema-kiipeylkeskuksessa. Se oli rankkaa ja ihan huippua!! Mä olin niin ylpee kun pääsin käyttämään tätä voimaa johonkin muuhun kun raudan heilutukseen, nää järkyttävän pitkät rakennekynnet ja korkeenpaikan kammo vähän rajotti tosin :D En uskaltanu millään tiputtautua patjalle sieltä katon rajasta..


Saatiin Nikon kanssa kihlajaislahjaksi 7 ruokalajin illallinen viineineen Kuopiolaisesta huippuravintola Os:sta ja siellä oli ihn uskomatonta. Kiitos vielä ystäväisille tästä!


Musta tosin tuntuu, että ei oo ihan hirveesti kerrottavaa enää niille lukijoille, jotka tykkäs seurata kisakuulumisia ja on kiinnostuneita etupäässä siitä fitneksestä. Mutta kurkatkaahan kuulumisia silti silloin tällöin. Fitness-aiheiset päivitykset jatkuu kyllä jossain viheessa, mutta tällä hetkellä en vaan jaksa niistä ihan kauheesti vouhottaa.. Heh, miksiköhän ;)

Nyt oon Panun kanssa pohjoisessa äitin luona ja karjalanpiirakoita varten riisipuuro ja kuoritaikina odottaa.. ;) Adios!!

-Vilma



tiistai 10. syyskuuta 2013

Posket on back, kunniaksi uusia kuvia

Susanna loihti minusta ja Miiasta ihania otoksia taas kerran. Toinen malleista on ens viikonloppuna body fitneksen MM-lauteilla ja toinen on vetänyt herkkuja viikon putkeen ja kärsii vieläkin kihlajaisbileiden surauksena jäätävästä krapulasta. Jätänkin teidät arvuuttelemaan, kumpi on kumpi..














Haluun vielä jakaa teidän kanssa yhden kauheen jutun mikä kävi (melkein).. Oltiin tänään Bowldinessä syömässä ja mun burgerista oli tippunut pekonia hyihyi-sipulikasaan. Toisin sanoen, melkein meinasin jättää sen poor becon stripsin syömättä! Onneks kuitenkin huomasin sen ajoissa ja pistelin läskin poskeeni. Kyllä säikähdin!

-Vilma


tiistai 3. syyskuuta 2013

Fitness Expo 2013, SM-kisat

Terve! Nyt on kisat käyty ja olipa mukavaa! Alla ensin kuvia viimeisistä treenestä viime viikolta =)





Sitten kisatunnelmiin. Perjantaina lähdettiin iltapäivällä Lahtea kohti. Minä, Niko ja valmentaja-ystävä-pariskunta Nyyssöset =) Oltiin Sokos Hotel Seurahuoneella yötä, ja oli muuten best hotel ever! Siellä oli ihan uskomattoman ystävälliset asiakaspalvelijat, ihan mahtavat. Aamupala oli runsas ja ihana, tosin siitä päästiin nauttimaan Miian kanssa kunnolla vasta su iltapäivällä, miettikää sieltä saatiin kisa-aamuna käydä hakemassa omiin astioihin kaikkee mitä haluttiin! 

Uskollinen hirvikoirahubridi ei kelvannut kellekkään hoitoon ja tästä kimmastuneena päätinkin kantaa Ossia tästä lähtien oikein uhallani joka paikkaan mukana. Yhet fitnesskisat, who cares, Ossi messissä ;) Meidän iskä oli kans kahtomassa kisoja ja halusikin viedä karvaisen lapsenlapsensa heille viikoksi kylään Porvooseen, Ossi pääsikin oikein pitkälle lomalle =)

Käytiin tutkiskelemassa Osmon kanssa Lahden puistoja lauantaina ennen Pro-kisojen alkua. 





Pikku Niisku <3


Kannustusjoukot kisoissa =)


Daddy =)


Tuomas-koutsi =)


Isi, Annika ja Niko =)

Sunnuntaina oli sitten the day. Käytin värinä Jan Tanaa, joita levittelin taas kolme kerrosta. Tykkään levitellä värit mahdollisimman pitkälle itse niin ei tartte sitten valittaa kellekkään jos tulee huono :D Peilin kautta saa ihan hyvin vedettyä takareisistä lähtien kaiken. Niko värjäsi hienosti selän =) Tukan ja meikin teen kanssa aina itse. Kuinka kätevää.. Eilen jouduin muuten pitämään Miialle meikki-tukka-tutorialin, hänelle oon aina kisoihin tehnyt toisen tai nyt molemmat. Mutta mitäs teki koutsi: voitti body fitness -163 cm Suomen mestaruuden!! Eli on osa Suomen MM-kisajoukkuetta, ja kisat on jo ens viikolla! Huh.. Tarttee ottaa tyttösen se sivellin kauniiseen käteen, mun mielestä jokaiselle kisaajalle (varsinkin jos pärjää hyvin ja kisailee ulkomaillakin) on erittäin hyödyllistä osata tehdä ne setit itse. Ei oo loppuunsa kovin vaikeaa vaan meikata enemmän. Yleisöstä katsottuna melkein kaikki lavalla nähdyt meikit näyttää hyvälle, jos ei oo alettu yrittään mitään superspesiaalia ja meikki on tumma ja sitä on riittävästi. Tukkaan kunnon jyyti tupeeraus, hyvät tuotteet ja kiharat päälle (jos kiharasta tykkää). 

Mutta niin, ihana Miia! Mä huusin back stagella äänen käheeks vaikka lavalle en mitään nähny :D


Listassa ympyröitynä kisanumero, finaalissa jess! Nyt voitto kotiin Miiulainen ;)


Ja tulihan se pytty! Itkin meikkini vähän pieleen mutta ei se mitään :D

Minä aamulla lähdössä kisapaikalle


Ja takahuoneessa! Tunnelma oli kun Pasarissa konsanaan kun oli suhteellisen pimeää ja siellä kiskoi viinaa tyttö jos toinenkin. 

Lavalla oli aivan ihanaa. Suomen 15 parasta ja oli muuten kovia kimmoja. Oli hymyssä pitelemistä kun pääsin toiseen vertailuun, oli ihan mahtavaa! Lavalla olo oli nyt rentoa ja mukavaa, nautin ihan älyttömästi. Hiki valui ja hymy tuli helposti =) Lopullinen sijoitukseni oli 12. ja ihan siihen kymppisakkiin en yltänyt, mikä oli tavoitteena. (Tai no, Tuomaksen tavoite :D Mulla oli alunperin maltillisempi ajatus sijoista 12-15.) Mutta kyllä ihan kuvista näkee, että vaikka ois kuinka keikutellut niin sijoitus oli ihan oikea, oli niin törkeen kovakuntoisia kaikki jotka meni mun ohi, ja ne kyllä jotka tuli jälestäkiin, ei sen puoleen..


Tikku kisojen jälkeen =)


Suomen paras takapenkkijuhissamme ;)


Domestic bliss, Michael Scottin sanoin. Ihanaa olla kotona, ihanaa olla reipas, ihanaa, että nyt EI OO PAKKO TEHDÄ koulun ja töiden ohessa yhtään mitään. Tää viikko on totaalilepoo salilta ja lauantaina ystävät ja sukulaiset tulee juhlimaan meille kihlajaisia ja pistetään samalla kulunut fitness-vuosi pakettiin. En malta odottaa! Ja tänään lähden bilettämään (!!) Jempun kanssa, huomisen tentistä viis. 


Herkkupasta, mun ja Nikon ultimate suosikkiruoka, ekaa kertaa kattilassa tänä vuonna. =) Nam. 



Sitten se kysymys, jota olen tutuilta ja tuntemattomilta kuullut 2 vrk sisään noin 50 kertaa: MITÄS SITTEN? No mitäs sitten. Salille palaan hyvin syöneenä ens viikolla ihan muuten vaan koska tykkään käydä salilla. Haluan ison perseen. Kisaan joskus tai sitten en, en kuitenkaan ainakaan ensi vuonna. Nyt on family time. Vaikka mä oon pystynyt esimerkillisen hienosti yhdistämään fitness-kisaamisen ja perhe-elämän, puhumattakaan muista elämän osa-alueista, en voi kieltää sitä tosiasiaa, että tää on itsekäs laji ja vaatii helvetisti. Tarkkaan ottaen jokaisen suupalan suunnittelun sekä keskimäärin kaksi tuntia aikaa joka vuorokausi pelkästään treeneihin, päälle matkat, säätö, stressi, väsymys, rahanmeno. Paljon paljon vaatii. Paljon se antaakin, mutta nyt haluan antaa aikaa elämän muille osa-alueille.

Teen tässä lähiaikoina postauksen siitä, miten hyvä kisalookki saadaan aikaan, eli vähän kevyempää aihetta ainaisen päiväkirjajaarittelun sijasta.. Stay tuned!

-Vilma